En ole erityisen ailahtelevainen. Saatan pysyä samassa hiusvärissä, kengissä, koululaukussa tai tuolissa ikuisuuden kaipaamatta muutosta. Muutos on turhaa ja tyhmää. Aloitan joka ikisen aamuni kupillisella samoja muroja ja muutos tässä asiassa olisi maailmanloppu. Miksi ihmeessä haluaisin kokeilla aamulla jotain uutta ja erikoista? Jokainen aamu saisi olla samanlainen. Yllätykset ovat ikäviä.
Hiusväri taas - myönnetään, olen vähitellen alkanut miettimään muutosta. Sama väri on ollut päässä nyt lähes neljä vuotta. Olisi ehkä aika aikuistua ja tehdä tälle kamalalle, joka valossa erilaiselta näyttävälle pehkolle jotain. Jatkuvasti hiuksiaan miettivät ihmiset ovat ärsyttäviä. Voi ei, värjäisinkö nyt punaiseksi vai mustaksi vai blondaanko en osaa päättää, selvä teen ne kaikki. Voi ei kadun tätä jo seuraavana päivänä ja kahden päivän päästä päätyvät suortuvat takaisin värjäykseen.
Vihaan monta asiaa jotka riippuvat päivästä. Viha on typerä sana, joka kuitenkin kuvaa tunteitani kaikkein tarkimmin. Inho liittyy moneen vihaani, mutta ei kaikkiin, se on hieman liian laimea sana.
Juuri tämä viha kenties kuvailee minua tarkimmin. Elämäni pyörii vihaa aiheuttavia asioita vältellen tai niiden seuraan hakien.
En halua olla parempi ihminen enkä halua pelastaa maailmaa enkä halua päästä yli vihastani. Minusta on mukava omistaa mielipiteitä jotka ovat aivan kamalia.
Elämäntyylini on yleisesti ottaen aikalaisen rento. En kamalasti välitä tulevaisuudestani, tai ainakaan yritä tehdä mitään sen eteen. Olen täysin varma, että minusta ei koskaan tule mitään. Ja se on ihan okei. Ei minusta tarvitse tulla mitään muuta kuin fretinomistaja. Minulla ei ole kummempia elämäntavoitteita. En tavoittele onnellista avioliittoa tai - hyi olkoon - lapsia. En haaveile matkustelemisesta tai maailmasta. Olen nähnyt maailmaa mielestäni jo tarpeeksi, mutta hyvässä seurassa voisin kenties raahautua vielä muutaman kerran ulos tästä pimeästä maasta.
En usko Jumalaan tai mihinkään suureen ylempään voimaan. Ehkä johonkin kaikkivoipaan pändinjäseneen kuten esimerkiksi Alex Gaskarthiin. Tai Jared Letoon, joka kontrolloi elämääni.
Asun iloisesti pääni sisällä sulkien halutessani koko ulkomaailman ulkopuolelle. Naurettavaa - tiedän, mutta se on mukavaa.
Pidän elokuvasta nimeltään Mr. Nobody ja seinäni ovat täynnä julisteita. Ne ovat kaikki vinossa. Olen erityisen ylpeä tietokoneeni vieressä sijaitsevasta Jared Leto -alttarista ja puolen seinän kokoisesta All Time Low -julisteesta. Nämä pari asiaa määrittelevät elämäni syvästi.
Maailmassa on paljon pahaa - kuten esimerkiksi banaanit ja kolmiot. Banaanit ovat Jumalan kosto ihmisten julmuudesta ja kolmiot enteilevät aina jotain pahaa. Siksi kettukarkkien faviconkin on kolmio.
Jos et syö elämäsi aikana yhtä ainoatakaan tomaattia, et voi kuolla vanhuuteen.
Tykkään täytetyistä patongeista. Mm-m.
